maanantai 9. joulukuuta 2013

Matematiikan kokeilu

Päivitys 18.1.2014: Merkinnät punaisella.

Olen melko paljon kirjoittanut koulun toimintatapojen muuttumisesta. Konkretiaa varmaa moni asiaa miettivä tai miettinyt kaipaa. Tässä kirjoituksessa kuvaan, miten yläkoulun matematiikan opetuksen tänä vuonna olen vuorotteluvapaalta palattuani ajatellut järjestää. Mallin nimeän neliapilamalliksi, toivottavasti se tuo maineensa mukaan onnea.

Tavoitteena

  • aktiivisen työn lisääntyminen
  • vuorovaikutustaitojen kehittyminen
  • oppiminen oppilaan tason mukaisesti, eli eriyttäminen
  • arvioinnin joustavuus ja arvioinnin painottaminen jatkuvuuteen
  • oppimismotivaation ja oppimisilmapiirin parantuminen

Toimintavat lyhyesti

  • Oppilaat istuvat 4 ryhmissä, ryhmän oppilaat ovat saman tasoisia. Ryhmät ovat kuitenkin joustavia. Ryhmätyöskentely mahdollistaa vertaistuen.
  • Koko luokalle tapahtuvaa opettajajohtoista opetusta vähennetään
  • Opettajajohtoista opetusta tapahtuu 4 hengen ryhmissä kohdistettuna ryhmän tasolle
  • Sisältö jaetaan 4-8 tunnin jaksoihin. Jakson tavoitteet käydään jakson 1. tunnilla läpi. Jaksoon on määritelty numeron 6 tavoite ja se testataan kunkin jakson jälkeen. Tavoite on määritelty siten, että seuraavaan jaksoon voi kyseisillä tiedoilla edetä. Oppilasta tuetaan lisää (lisätehtävät tai tukiopetus), jos tavoite ei täyty.
  • Luokkatyöskentelyssä käytetään apuna lyhyitä opetusvideoita, jotta ryhmä voi edetä ilman opettajan apua. Katselun välineinä käytetään tablet laitteita tai niiden puuttuessa oppilaiden omia laitteita. Videot ovat vaihtoehto kirjalle, pakko niitä ei ole katsoa.
  • Jaksoon luodaan eriyttävää materiaalia, sekä kertaavaa että ylöspäin eriyttävää.
  • Oppikirjat voivat olla koulussa, oppilaan tehtävä on tehdä omaa oppimispäiväkirjaa eli tiivistelmää käydyistä asioista. Tiivistelmän teko korvaa pääosin kotitehtävät Tiivistelmä saa olla aina testeissä ja kokeissa mukana.
  • Tehtävät tehdään vihkoon. Pyyhekumia voi käyttää pieniin korjauksiin, mutta oppilailla on punakynä, jolla merkitään virheet ja korjaus tehdään erikseen
  • Oppilaille jaetaan käsitekartta (koko kurssi tai pienempi osalue). Käsitekartta liimataan vihkoon. Kun oppilas on oppinut aiheen, hän värittää sen osan käsitekartasta.
  • Oppilaille jaetaan tehtävien merkintään moniste. Oppilas kirjaa siihen, mitkä tehtävät hän on kustakin aihekokonaisuudesta tehnyt.

Arvioinnista lyhyesti

  • Aineesta saa vain yhden virallisen numeron lukuvuotta kohden
  • Esim. kuukauden jälkeen annetaan osaamisen numero. Numero on opettajan ja oppilaan yhteisen keskustelun tulos.
  • Oppilaan itsearviointiin luodaan asian käsittelyä helpottava kaavake, joka yhdessä open kanssa käydään läpi.
  • Arvioinnin numero näkyy myös koteihin.
  • Tämän jälkeen arviointi on jatkuvaa. Eli jos osaamistaso muuttuu parempaan tai huonompaa, korjataan yhdessä oppilaan kanssa arviointia. Avoimesti myös perustellaan syyt.
  • Jokaisen kokonaisuuden jälkeen oppilas tekee lyhyen testin tavoitteen 6 asioista. Testistä saa vain hyväksytyn / kerrattavaa vielä. Jos kerrattavaa on järjestetään tukitoimia, esim. lisätehtäviä tukiopetusta jne.
  • Testien lisäksi voidaan pitää isommasta kokonaisuudesta välikoe. Kokeessa on valittavana eri tason tehtäviä. Oppilas saa itse valita.
  • Kokeet tai testit eivät välttämättä yksistään muuta arvosanaa.
  • Arvioinnista tulisi oikeasti jatkuvaa ja sitä voidaan käyttää motivointikeinona.
  • Arviointiprosessi muuttuisi avoimeksi. Pienemmätkin teot saadaan näkymään nopeammin arvioinneissa.
  • Lukuvuoden päätteeksi on lukuvuoden loppukoe. Kokeessa saa käyttää haluamiaan materiaaleja. Loppukoe on yksi osa lopullista arviointia. Arvioinnin kriteerit määräytyvät opsista.

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Pisan tulkintaa

Nyt Pisan tulokset ovat virallisia. Huonommin meni kuin ennen, vaikka hyvin vieläkin.
Asiantuntijat, media, äidit, isät hakevat syitä tulosten laskuun. Uudistaa pitäisi opetusmenetelmiä, kouluttaa opettajia, uudistaa opettajankoulutusta, lisätä kouluviihtyvyyttä, eriyttää oppilaita, pienentää ryhmäkokoja, kouluttaa johtoa, lisätä tietotekniikkaa, ... Mitä enemmän mediasta lukee, sitä pidempi listasta tulee.

Toki minulla on myös oma mielipiteeni tähän soppaan. Se on hyvin lähellä ministeri Kiurun ajatusta. Kiuru painottaa motivaation merkitystä. Samaa mieltä olen itse. Jotta voin perustella asian, tarkastellaan Pisa tutkimusta vähän tarkemmin.
Oppimistulosten huonontuminen oli yleisemmin hyvin menestyneiden länsimaiden ongelma. Mistä siis löytyy yhteinen tekijä. Syyt löytyvät mielestäni yleisestä sivistysyhteiskunnan arvojen muuttumisesta. Teollistumisen aikoinaan aiheutti sen, että koulutuksen kautta ihminen pystyi nostamaan omaa yhteiskunnallista asemaa. Ajattelu on siis pohjautunut siihen, että koulu kannattaa käydä hyvin, jotta saadaan parempia numeroita, joiden avulla saadaan parempi jatkokoulutus. Korkeammalla taas saadaan parempi työpaikka, enemmän palkkaa ja parempi yhteiskunnallinen status. Palkka ja status olivat siis arvoja, joilla saatiin parempi elämä. Koulumotivaatio syntyi siis yhteiskunnan arvoista. Yhteiskunta on siis korostanut kaupallisia arvoja. Ja niin myös koulu.
Jos koulumotivaatiota ei ole, onko, siis arvoissa tapahtunut muutos. Näin ajattelen. Suomen kaltaisissa valtioissa lähes kaikkien ihmisten elämän perustarpeet ovat kunnossa. Useimmilla on riittävästi ravintoa, asunto, lämpöä, turvallisuutta, sosiaalisia verkostoja. Ne saavutetaan pienemmälläkin koulutuksella. Meillä ei välttämättä ole siis sisäistä tarvetta kulkea yhteiskunnan kaupallisen kehityksen mukana. Onnellinen ja hyvä elämä voidaan rakentaa ilman hyvää koulutustakin. Ja toisinpäin ajateltuna, hyvä koulutus ei takaa hyvää elämää. Ehkä ihmiset eivät ole väärässä, yhteiskunta voi olla.
Edellisellä ajattelumallilla voidaan myös perustella sitä, miksi Aasian maat ovat pärjänneet Pisa tutkimuksessa. Se voi siis johtua kyseisten maiden kulttuurista. Auktoritaarinen johtamistyyli on vahva kyseisissä kulttuureissa. Sillä tavalla saadaan varmasti hyviä Pisa tuloksia. Mutta ovatko lapset onnellisia, en tiedä. Saattavat olla, koska niissä kulttuureissa koulumenestys on vielä arvo sinänsä. Ajattelen kuitenkin, että me elämme astetta kehittyneempää yhteiskuntaa. Meillä on suurempia vapauksia. Mutta vapaudet voivat johtaa juuri arvojen ristiriitoihin.

Mitä siis koulussa pitäisi tehdä? Millä saamme oppimisen motivaation kasvuun? Hetkellistä apua ehkä saamme yksittäisillä toimilla, kuten lisäämällä tekniikkaa. Kyse on kuitenkin paljon suuremmasta. yhteiskunnallisista arvoista. Meistä kaikista aikuisista, äidistä, isistä, päättäjistä, opettajista, mummoista, vaareista, yrityksistä, valtiosta. Yleisesti perusopetuksella näen kolme arvoa, jotka voisivat lisätä oppimisen motivaatiota.
  1. Perusopetuksen aikana lasta tuetaan löytämään omaa identiteettiään, omia vahvuuksia ja kiinnostuksen kohteita
  2. Perustietojen  oppiminen, jotta lapsella on nuoruudessaan ja varhaisaikuisuudessa ovet avoimina edetä haluamaansa suuntaan.
  3. Perustaitojen oppiminen, jotta edellisen kohdan avoimet mahdollisuudet voidaan hyödyntää. Näistä taidoista pitäisi käydä yleistä yhteiskunnallista keskustelua, mutta ne voisivat olla esimerkiksi vuorovaikutustaidot, itsensä johtamisen taidot, sosiaaliset taidot, viestinnän taidot
Jotta varsinkin kohta 1 kouluissa toteutuu, tarvitaan koulun toimintakulttuurin kehittämistä. Niistä olenkin jo aikaisemmissa blogeissa kirjoitellut. Tärkeimpänä ehkä aika, aikaa aidosti kuunnella ja keskustella oppilaan kanssa ja aikaa opettajanhuoneissa keskustella arvoista. Jotta aikaa ssadaan pitää jotakin jättää pois tai tehdä tehokkaammin.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Pohjaa opetuksen kehittämiselle

Koulun ja opetuksen kehittämisestä puhutaan paljon. Ei ihme, sillä koulu herättää meissä kaikissa mielikuvia ja sitä kautta tunteita. Mikä olisi sitten oikea linjaus kehittämiselle? Teknologian lisääminen lienee tämän päivän kuumin aihe. Teknologian lisäämisen kannalla on myös opetushallitus ja valtion johto.
Itse ajattelen meillä olevan kaksi erillistä, toki toisiinsa limittyvää, kehittämisen kohdetta. Toinen on luokassa tapahtuva opetus ja toinen on koulun arvot. Arvoilla en tarkoita strategioihin kirjattuja hienoja lauseita, vaan kouluun liittyvää toimintaa ja valintoja, joita me kaikki opettajat, oppilaat ja huoltajat joka päivä teemme.

Opetuksen kehittämisessä, hienommin sanottuna pedagogiikassa ja didaktiikassa, opettajat ovat avainasemassa. Mahdollisuuksia ja tukea voidaan tarjota ylhäältä, mutta opettajalle jää joka tapauksessa iso vastuu. Opetuksen päämäärä on luoda lapselle riittävä tieto- ja taitopohja aikuiselämän rakentamiselle.
Mutta tärkeämpi lienee kuitenkin arvopohja. Tiedoilla ja taidoilla ei ole merkitystä, jos arvot ovat vääristyneet tai lapsi ei ole löytänyt omaa identiteettiään. Miten me koulun aikuiset voimme kasvua tukea? Arvot lienevät asioita, joita ei voi opettaa. Lapset kopioivat ne meiltä aikuisilta. Ratkaisu löytynee siis meidän aikuisten omista arvoista ja koulun yhteisesti sovituista arvoista. Niistä valinnoista, joita teemme päivittäin. Siis meidän opettajien omista persoonista. Aika kova vastuu. Toki kaikella ympäröivällä maailmalla, omalla perheellä, kaveripiirillä, tiedotusvälineillä, sosiaalisella medialla jne. on oma vaikutuksensa. Mutta niin on myös koulussa. Siltä me koulussa työskentelevät emme voi piiloutua.

Oma ratkaisuni siis on, että pysähdytään hetkeksi arviomaan omaa toimintaamme opettajanhuoneissa, rehtoriryhmissä, lautakunnissa. Ja pysähdytään säännöllisin väliajoin. Tarkasteltavina asioita on paljon, listaan tähän joitakin esimerkkejä
  • Onko oppilas ihmisenä tasavertaisessa asemassa koulun aikuisen kanssa? Mitä tarkoittavat rajat? Miten koemme aikuisen roolin? Mitä lapsen silmissä tarkoittaa aikuisuus?
  • Säännöt ja rangaistukset. Ovatko tasavertaiset ja onko niillä vaikuttavuutta?
  • Osaamme toimia hankalissa tilanteissa ammattimaisesti ja toimia turvallisena aikuisena?
  • Puuttuvatko opettajat oppilaiden välisiin tilanteisiin siinä hetkessä vai siirrämmekö niitä systemaattisesti eteenpäin? Esim.opettaja -->luokanvalvoja / luokanopettajat --> KIVA ryhmä -->rehtori -->oppilashuoltoryhmä.
  • Osaako koulu joustaa yksilön edessä? Tunnistammeko kuitenkin järjestelmää hyväksi käyttävät oppilaat? Tuemmeko yksilöä vai oppilasmassaa?
  • Miltä oppilaalle tai huoltajalle näyttää
    • opettajien välinen vuorovaikutus
    • opettajien yhteistyö
    • koulun viestintä, esim. Wilman merkintöjen arvo
    • opettajien keinot puuttua mm. kiusaamiseen
    • arvioinnin tasapuolisuus
    • opettajan taito kuunnella oppilasta
Jotta arvoja voidaan yhdessä miettiä, tulee aika järjestää jostain. Kannattaa siis tarkastella aikoja, jolloin opettajat ovat yhdessä, mm. kokoukset, tiimipalaverit, vesot. Ovatko niissä nykyisin olevat asiat merkityksellisiä?