sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Jos päättäisin koulun käytäntöjä ...

Otsikko ei kuitenkaan tarkoita sitä, että alla olevat ratkaisut ovat oikeita. Kun puhutaan koulusta, opetuksesta, oppimisesta ja ihmisistä ei oikeita malleja taida olla edes olemassa. Muuttuvia tekijöitä on äärettömästi ja jokainen meistä kokee asiat eri tavalla. Ehkä siksi omat ehdotukset eivät ole varsinaisia malleja, vaan niiden avulla mahdollistetaan aikaa löytää parhaat ratkaisut kuhunkin tilanteeseen. Katson siis asioita perusopetuksen näkökulmasta ja varmasti näihin näkemyksiin vaikuttaa myös matemaattisesti rajoittunut ajattelumaailma.
Kaiken alla olevan voi kiteyttää siten, että oppitunneilla opettajan aika tulisi mahdollisimman paljon käyttää opettajan ja oppilaan välillä ja oppituntien ulkopuolella yhteiseen opetuksen suunnitteluun samoja sisältöjä opetettavien opettajien kanssa.

Oikein kohdistetut henkilöresurssit

  • Palkataan tarvittavasti koulusihteereitä ja muita tarvittavia ammattilaisia. Rehtorit ja opettajat tekevät aivan liikaa sihteerin töitä.  Ei liene järkevää, että rehtorit hoitavat koulukuljetuksia, käyvät kirjaamassa jäykkään päätöksenteko-ohjelmaan tekemiään hallinnollisia päätöksiä, tekevät viikottain erilaisia selvityksiä jne. Opettajat voivat taas hoitaa koulutarviketilauksia, tehdä juhlatilaisuuksiin kutsuja, soitella liinkuntapäivään kuljetuksia ja tiloja jne. Samoin monessa koulussa opettajat hoitavat tekniikka, kuten AV laitteita ja tietohallinnollisia töitä.  Annetaan rehtoreille mahdollisuus johtaa ja opettajien opettaa. Sekä johtaminen ja opettaminen vaativat jatkuvaa yhteistyötä, aikaa ajattelulle, verkostoitumista. Annetaan heille siihen mahdollisuus ja resursoidaan muut työt ammattilaisille. Sanoisin, että sihteerien ammattitaidolla monet sihteerin työt hoituvat huomattavasti tehokkaammin kuin rehtorilta tai opettajalta, Av välineiden tai tietotekniikan ylläpito ja kehitystyö kannattaa "ulkoistaa" asiantuntijoille.
  • Hyödynnetään YT aika paremmin. Järjestelmällisesti ja johdon päätöksellä yritetään murtaa henkisiä lukkoja opettajien yhteistyöstä. Yhteistyöstä vielä alla lisää.
  • Muutetaan vesojen  "luonnetta". En nimittäin usko massakoulutuksiin aikana, jolloin opettajakoulutusta tarvitaan enemmän kuin koskaan. Jos kouluissa opetettaisiin nykyisen oppimiskäsityksen mukaan, pitäisi opettajan muuttaa työtapoja. Tekniikkaa tulee kouluille, mitä sillä pitää tehdä. Auttaako muutos oppimisessa? Kun lähdetään miettimään, mitä tarkoittaa itse opettaminen ja pitäisi kouluttautua uudelleen uuteen opettajuuteen, ei sitä voine tehdä massakoulutuksina. Tarpeet vaihtelevat kouluasteen, opetettavien aineiden, oppijoiden ikäryhmän mukaan niin paljon, että ei ole järkevää pitää opettajia samassa tilassa kuuntelemassa samaa tarinaa. Hyvä ajankohtaisin esimerkki tästä on kolmiportainen tuki. Mallia yritettiin vielä koko opettajakunnalle yhdellä sapluunalla , vaikka toteutus lienee kuitenkin hyvin erilainen. Lähtisin muodostamaan pieniä ryhmiä koulun lähikollegoista, joilla on samat opetuksen sisällöt ja lähtökohdat ja jotka yhdessä miettivät, miten 3 vesopäivää parhaiten käyttävät ja milloin. Toisinaan voi olla tarkoituksen mukaista kokoontua säännöllisesti vaikkapa 1 tunnin jaksoissa. Toisiaan saattaa lähiseudulla olla esim. 3 tunnin iltapäivätapaaminen vastaavien ryhmien kanssa. Ja jotta rehtori voi seurata ryhmän keskustelua, pääsiat käydään läpi kehityskeskustelussa ja suunnitellaan yhdessä jatkoa.

Kehittämisestä

  • Kunnassa tulisi toimia opetussuunnittelija, joka voi tarjota kehitystyöhön edellä kuvatuille opettajaryhmille apua. Opetussuunnittelija toimii myös rehtoreiden apuna kokonaiskuvan suunnittelussa, esim. tekniikan kokonaisarkkitehtuuri (pahoittelen sanahirviötä, tulee toisen toimenkuvani puolesta), viestintäratkaisut, koulutussuunnittelu, pilotoinnit jne.
  • Budjetissa pitää olla innovaatiorahaa, esim 1% budjetista, jolla hyvät uudet kehitystyöt voidaan pilotoida nopealla aikataululla ilman raskasta hakukierrosta päättäjiltä
  • Tekniikan hypetys tulee suodattaa pois. Katse pitää tekniikan sijasta suunnata oppimiseen ja opettamiseen, oppilaaseen ja opettajaan. Ihan varmasti tekniikka monessa auttaa, mutta antaa sen tarpeen nousta itsestään kehitysajatusten myötä

Opettajien yhteistyö

  • Yhteistyöhön pitää olla työkalu, koska opettajien yhteinen aika on aina rajallista. Työkalun olen kuvannut tarkemmin OPH:lta haettavassa hankehakemuksessa, http://www.haluoppia.fi/ruskon-oph-hakemus
  • Koulun sisällä tapahtuva yhteistyö ei riitä. Suomessa on paljon kouluja, joissa pienimmissä aineryhmissä on 1-2 opettajaa.

 Eriyttäminen ja erityisopetus

  • Käytetään yläkoulun erityisopetuksessa enemmän aineenopettajia
  • Erityisopetusta olisi myös lahjakkaille oppilaille
  • Laiskuus ei ole tuen saamisen peruste, oppimisen halu pitää tulla aina oppilaalta. Toki voidaan asiasta keskustella kodin ja oppilaan kanssa, mitä vaikutuksia sillä on, jos työmoraalia tai halua ei ole. Laiskuuden tulee näkyä numerossa.
  • Poistetaan tehdyt portaat, kaikki tapaukset ovat kuitenkin erilaisia.
  • Luotetaan opettajan kykyyn antaa tukea, eikä vaadita nykyistä kirjaamisvelvoitetta. Säästetään ko aika "oikeaan" työhön. Opettaja vie asian eteenpäin, jos hänen keinot loppuvat. Myös siihen pitää luottaa, että opettaja asiantuntijana arvoi, että normaalit keinot on käytetty.
  • Ns. perinteistä erityisopetusta, joka mutu tuntumana tarkoittaa yksilöllisempää opetusta erityisopetusluokassa erityisopettajan kanssa, tarjotaankin entistä enemmän normaaleissa luokissa, kunhan opettajuutta saadaan kehitettyä ja opettajan aikaa oppilaille lisättyä.
  • Koulutetaan erityisopettajat oppimisvaikeuksien, kuten hahmotushäiriöt, lukihäiriöt, tunnistamiseen ja mitä keinoja ko oppilaiden kanssa tulee käyttää.

Opekokoukset

  • Jätetään pois kaikki ilmoitusasiat, joita voidaan kertoa tiedotuspalavereissa
  • Tuodaan opekokoukseen asioita opetuksesta, sen kehittämisestä, prosesseista, toimintamalleista, jotka koskevat oppimista.
  • Esityslistoihin jämäkät esitykset, joista voidaan päättää. Nyt esityslistassa on lähinnä kysymyksiä, ei ehdotuksia. Myös pöytäkirjaan jää useimmiten kysymyksiä ja avoimia asioita. Liian harvoin tehdään päätöksiä
  • Jätetään pois asioita, jotka koskevat vain pientä ryhmää tai ovat hallinnollisia, joista rehtori voi ja kuuluu päättää itse. Rehtori voi tarvittaessa kysyä opettajien mielipidettä, mutta keskustelut tulisi käydä asiaa koskevien opettajien kanssa, opekokouksessa se ei ole tehokasta
  • Harvennetaan opekokouksia ja säästetään ko aika opettajien yhteistyöhön ja opetuksen suunnitteluun.

Muita lyhyesti

  • Rangaistuskäytännöt isoon remonttiin, esim jälki-istuntokäytännästä jo aikaisemmin olen kirjoittanutkin
  • Koulussa käytetään nopeammin tehokeinoja, kuten opetuksen uudelleen järjestelyt, erottaminen määräajaksi. Näihin ollaan jo onneksi puuttumassa
  • Luotto takaisin opettajalle, esim. muut kuin poissaolomerkinnät voidaan piilottaa huoltajilta ja oppilailta. Merkinnät voivat olla koulun sisäistä käyttöä varten, jotta kotiin voidaan ottaa tarvittaessa yhteyttä. Esimerksi häirintämerkintä tulee joka tapauksessa käsitellä heti oppitunnilla. Jos kyseisiä merkintöjä tulee toistuvasti, pitää tehdä lisätoimenpiteitä, jolloin koulu ottaa kotiin yhteyttä. Muuten kotikin voi luottaa kouluun, että yksittäisissä tapauksissa koulu kasvattaa.