tiistai 29. tammikuuta 2013

Kirje rehtoreille


Opettajan toimenkuva ja koko opettajuuden käsite velloo alueella, jonka kehittymisestä kellään ei taida olla kirkasta ajatusta päässä. Opettajuus on muuttumassa ja rehtoreilta jatkuvasti odotetaan linjauksia, mikä opettajan rooli oikein on. Onko se kasvattaja, sosiologi, pedagogi, tiedon välittäjä, kuuntelija, erityisopettaja, kaiken kirjaava sihteeri vai kaikkea näitä? Painetta toimenkuvan kehittämiseen tulee niin opettajilta itseltään, päättäjiltä ja valtioltakin. Miten siis rehtori arjessa pystyy tätä kaikkea visioimaan? Ei käy kateeksi.  Heitän tähän muutaman ajatuksen opettajan näkökulmasta.
  1. Luota alaisten ideointikykyyn
    • kaikkea ei tarvitse itse ideoida
    • tue ideoita, varsinkin jos koet niiden kehittävän koulua ja edistävän oppilaiden arkea
    • ota myös rohkeasti kantaa, puolesta tai vastaan. Pahinta on välinpitämättömyys.
    • kehitä systeemi ideoiden jakamiseen, esim. sähköinen opettajien välinen portaali, jotta ideat tulevat muillekin opettajille esille
    • tällä avoimella portaalilla myös pelaat aikaa itsellesi pohtia, onko idea hyvä vai ei. Kahvipöydissä esitetyt ideat voivat tulla liian isona yllätyksenä, jolloin itsellä herää helposti negaatio, että ei onnistu
  2. Ole mahdollistaja
    • älä tyrmää heti, jos muutokset aiheuttaa lisää töitä sinulle, esim. palkituksen uudelleen miettiminen, lukkareiden uudelleen järjestely, sijaisjärjestelyt
    • työntekijät arvostavat pientäkin satsausta
  3. Ole rohkea
    • anna rohkeasti resursseja niille, jotka ideoita esittävät
    • jos koet idean mahdolliseksi, mutta se mietityttää, anna silti kokeilumahdollisuus
    • vie asioita, joilla koet olevan pitkällä juoksulla myönteisiä vaikutuksia, rohkeasti eteenpäin, vaikka kaikkia uudet menetelmät eivät heti miellytä
    • Kaikki uudistukset eivät aina onnistu
    • kokeilkaa silti rohkeasti
    • myös epäonnistuminen on hyvästä, silloin osataan taas viedä asioita eri suuntiin
  4. Vie hyvät ideat eteenpäin
    • myös päättäjille, jos toteuttamiseen tarvitaan resursseja
    • pyytämättä ei saa, vaikka kuinka trendi on supistaa
    • kunnon perustelut vain kehiin
    • haasta myös päättäjiä

Suomen koulujärjestelmän vahvuuksia


Olen viime viikolla tutustumassa Helsingin Yhteiskouluun, kiitos Sampo Lokille mahdollisuudesta vierailuun. Sampolta jäi erityisesti mieleen ajatus siitä, miksi suomalainen koulu pärjää hyvin vertailussa. Sampolla oli esittää kaksi hyvää pointtia

1.       Opettajien ammattitaitoon luotetaan. Luottoa löytyy ainakin toistaiseksi niin rehtorilta, päättäjiltä, huoltajilta ja oppilailta. Ammattitaitoa ei kyseenalaisteta eikä verrata mittareilla. Se antaa opettajille mahdollisuuden luovasti toteuttaa ja kehittää opetusta. Näin ei asiat ole läheskään muulla. Huolestuttavaa on kuitenkin nykyinen kehitys, esimerkiksi kolmiportainen tuki, joka vaatii jatkuvaa kirjaamista. Laki velvoittaa kirjaamaan, ja yksi perustelu on, että voidaan tarvittaessa näyttää tilastoa, että tukea on annettu. Miksei vain luoteta opettajiin?

2.       Opettajat tuntevat oppilaat. Suomessa opettajat yleisesti opettavat samoja oppilaita vähintään 2 vuotta. Tänä aikana tuntemus oppilaan osaamisesta kehittyy tasolle, jolloin välttämättä edes kokeita ei arvioinnin kannalta olisi pakko järjestää. Enkä tässä ole kokeita poistamassa, sillä kokeille on muitakin syitä (esim. se on oppimistilanne itsessään). Oppilaan tuntemus myös helpottaa huomattavasti eriyttämistä. Opettaja tuntee ennestään oppilaan vaikeudet. Monissa maissa opettajia ”kierrätetään”, jolloin oppilaan tunteminen jää pinnalliseksi.

Lisäsin tähän vielä yhden, ei niin pedagogisen, kohdan. Ilmainen kouluruoka nimittäin on varmasti myös yksi oppimisen edistäjä. Sillä voi olla yllättävänkin suuri merkitys.

Joka tapauksessa nämä oat vahvuuksia, joista ei suomalaisen opetuksen kannata luopua. Pidetään näistä kiinni myös uudistuksissa. Kiitos vielä Sampolle hyvistä ajatuksista.

lauantai 5. tammikuuta 2013

Opettajien koulutusta

Yleisesti tiedostettu ongelmahan on, että maailma on ympärillä muuttunut, opetusmenetelmät eivät. Olen istunut viime vuonna useissa tilaisuuksissa, jossa on ollut satoja / tuhansia opetusalan ammattilaisia todentamassa tilannetta.

Miksi muutos  tarvitaan?

Lyhyesti vielä oma näkemykseni tilanteesta, hypätkää yli, jos tämä jo kyllästyttää
  • Muutos on tapahtunut viimeisten kymmenen vuoden aikana, jolloin internetyhteydet ovat jokaisen käyttäjän saavutettavissa.
  • Viimeisen 2 vuoden aikana vielä laitteet ovat kehittyneet siten, että tieto oikeasti voidaan tuoda luokkahuoneeseen.
  • Muutos tarkoittaa sitä, että opettaja ei enää ole välttämättä ainoa keino saada tietoa
  • "Luettele Suomen presidentit aikajärjestyksessä" tyyppinen vihkoon kirjoitettu tieto / oppilaan  harjoitus ei välttämättä ole enää mielekäs oppimisen kannalta -->siksi tarvitaan muutos
  • Tiedon hakeminen, tiedon yhdistäminen, isompien kokonaisuuksien hahmottaminen, yhteistyö, luovuus ovat taitoja, joita tulisi korostaa
  • Tvt voi varmasti auttaa, mutta yksinään ilman ideoita se ei ole ratkaisu
  • Muutoksessa ei ole kyse opettajien TVT välineiden hallinnasta, vaan oppilaan TVT käytöstä oppimisen apuna. Opettajan olisi kuitenkin hyvä tietää, miten oppilas voi TVT:tä hyödyntää, jotta opetuksen voi suunnitella paremmaksi -->tähän tarvitaan koulutusta

Opettajien TVT koulutuksen ongelmia / kysymyksiä?

  • koulutusmäärärahat ovat pienet, sijaiskustannukset ovat suuret
  • opettajien taitotasoerot ovat suuret
  • "ulkopuolisia" koulutuksia on paljon, mutta vaativat usein sijaisjärjestelyjä -->myös oppilaat kärsivät ja se kuormittaa myös koulutukseen lähtijää
  • TVT koulutus on painottunut perinteisesti välineiden koulutukseen, ei niinkään siihen, miten TVT:tä käytetään oppimisen tukena -->melko harva koulutus on suunnattu nimenomaisen opettajan omaan työhön, ongelma erityisesti aineopettajilla
  • koulutus saattaa innostaa, mutta sen anti ei siirry perusrutiineihin -->koultuksen jälkeen ei välttämättä löydy vertaistukea syntyvillä uusille ideoille
  • Ehkä perusvälineiden (mm. office) koulutusta ei enää kannata järjestää, ainakaan yhteisinä massatilaisuuksina.
  • TVT koulutusta ei saa erottaa opetuksen kehittämisestä

Olisiko tässä mallia?

  • opettajille, joilla TVT:n perustaidotkin ovat hukassa, voivat halutessaan pyyttää apua oppilailta -->tätä kokeillaan jo Ruskolla, muutamia "oppilasope" varauksia on jo tehty. Oppilaat ovat yläkoulunvalinnaisen tietotekniikan oppilaita ja heitä voi varata kyseisten tuntien ajaksi.
  • TVT:n perusasioista kootaan videopankki -->näin opet voivat kouluttautua itselleen sopivalla ajalla -->myös tämä alkaa olla Ruskolla valmiina
  • Hajautetaan 1 veso -->tätä olen ehdottanut, katsotaan, miten käy
    • 6*1 tunti
    • opet muodostavat 2-6 hengen ryhmiä (esim aineryhmittäin) -->ryhmä voi sopia itse sopivan ajan, kunhan se ei ole oppitunneilla
    • ryhmä voi käyttää hyväksi edellä esitettyjä videoita
    • ryhmän idea on vertaistuki -->koulutus ei pelkästään ole välineiden kouluttatumista, vaan ryhmä pohtii samalla TVT:n käyttöä opetuksessa
    • koulutukset pitää kirjata -->avuksi mm. kehityskeskusteluihin
  • "ulkopuolisiin" koulutuksiin harvemmin, koulutksen sisältö saisi olla koko kuntaa koskevien uusien ajatusten hakemista